Dystooppinen draama mahdottomista valinnoista.

Sanotaan, että Kaupunki on aina ollut olemassa. Se oli suuri jo silloin, kun ihmiset vielä saattoivat hengittää luonnollista ilmaa ja seisoa paljaan taivaan alla. Vaikka ei sitä kukaan usko, miksi ihmiset olisivat ahtautuneet tähän samaan paikkaan, vaikka koko kaunis maailma oli avoinna heitä varten. Nykyään sellaista saattoi katsoa vain elokuvista.

Ja vaikka Kaupungista ei sellaista luontoa löytänytkään, mitä entisaikoina oli olemassa, niin mitä muuta tahansa saattoi löytää aina reuna-alueiden läkähdyttävistä hökkelikylistä keskuskaupungin eteeriseen ja jäähdytettyyn loistoon. Jokainen toimii täällä omassa lokerossaan ja yhteiskuntaluokassaan kiipijöitä ja putoajia lukuunottamatta.

Pyöreä kupukaupunki on jaettu viiteen, rengasmaiseen tasoon. Jo satoja vuosia vanha järjestelmä hoitaa ilman ja veden kierrätyksen ja puhdistuksen, mutta ennen kaikkea jäähdytyksen. Sillä ulkona lämpötila voi nousta 250 asteeseen, eikä siellä ihminen elä pitkään. Automaattinen järjestelmä tekee ravintoa biomuokatusta levästä ja hivenaineista. Kysynnän ja tarjonnan lait kuitenkin jakavat sen hyvin epätasaisesti.

Ykköstasolla, keskellä kaupunkia asuvat ne joiden elämässä ei ole mitään rajoituksia. Heitä kutsutaan aatelisiksi, vaikka syntyperällä ei ole sinne pääsyn kannalta mitään merkitystä. Joka vuosi kakkostasolta äänestetään sata uutta ihmistä tasolle 1 ja samoin ykköstasolta 100 ihmistä poistumaan takaisin tasolle 2. Useimmat eivät kuitenkaan ikinä putoa sen alemmas.

Kakkostasolla asuvat vapaaherrat. Heillä ei ole työvelvoitetta ja heidän omistuksensa käytännössä riittää mihin tahansa palveluihin, mitä kaupungissa on tarjolla. Varattomiksi päätyvät kakkostasolaiset voivat joutua putoamaan tasolle 3, mutta se on harvinaista. Tasolta 3 voi päästä kakkostasolle, mutta vain harvoin.

Kolmostasolla asuvat työntekijät. He saavat perustarpeensa töitä vastaan, mutta eivät käytännössä pysty keräämään merkittävää määrää varallisuutta. Heillä ei ole mitään suojaa, he ovat asemassaan ainoastaan hyödyllisyytensä vuoksi.

Tasolla neljä asuvat työttömät, mutta joilla on koulutus johonkin ammattiin. He yrittävät viljellä itse ruokaa ja tehdä epämääräisiä hanttihommia elääkseen, sillä köyhäinapu ei riitä lähellekään kaikille.

Tasolla viisi asuvat kaikki muut: väliinputoajat, karanneet rikolliset ja vaaralliset yksilöt jotka on ajettu pois tasolta 4. Taso 5 on tukahduttava helvetti, jossa selviytyminen vaatii erikoistaitoja.

Ykköstasolla on vain satoja ihmisiä, kakkostasolla tuhansia ja kolmos- ja nelostasoilla kymmeniä tuhansia. Viitostason asukasmäärästä ei tiedä kukaan, eikä oikeastaan haluakaan.

John on kolmannen tason kansalainen, suoraviivainen järjestyspoliisi joka on elänyt koko nelikymmenvuotiaan elämänsä pitämällä huolen omista asioistaan ja tekemällä niinkuin käsketään. Hänen vaimonsa Cecilia on töissä verotuksenhallintakeskuksessa ja heidän tyttärensä Eljena on ensimmäistä vuottaan yleiskoulussa. Vanhemmat ovat ylpeitä, sillä he ovat pystyneet säästämään pienistä tuloistaan niin paljon, että heidän tyttärensä pääsee yleiskouluun, eikä joudu suoraan ammattilinjalle. Vain harvoilla kolmosluokan kansalaisilla on mahdollisuus päästä yleiskouluun.

Sitten tapahtuu kaksi asiaa, jotka muuttavat McGillien perheen elämän. Ensimmäiseksi poliisikunta ilmoittaa leikkaustarpeista ja John työskentelee alueella, jossa järjestyshäiriöitä on ollut erityisen vähän. Niinpä hänet hyllytetään ja siirretään yhteiskuntaluokkaan neljä, eli työttömät ammatinharjoittajat. Samaan aikaan kovasti sairastelleella Eljenalla todetaan leukemia. Kolmosluokan kansalainen saa kyllä perushoitoa, mutta kalliit syöpähoidot ovat käytännössä mahdottomia järjestää. Lisäksi perheen yhteiskuntaluokka on 3.5, mikä tekee asiasta vielä mahdottomamman. Asumuskunta ilmoittaa että heidän pitää löytää ratkaisu puolen vuoden sisällä, tai he joutuvat siirtymään asumaan nelostasolle.

Mutta mahdollisuus avautuu. John toki tietää Arvidsonin olevan hämäräheppu, mutta kun tämä kakkostason herrasmies, joka omistaa monta baaria eri tasoilla, ehdottaa hänelle “once in a lifetime” -diiliä, ei Johnilla kestä kauaa sanoa kyllä. Hänen pitäisi käydä hakemassa paketti asumustasolta 1. Sinne pääsee vain kulkuluvilla, mutta sellaiset kuulemma järjestetään. Sieltä paketti täytyisi kuljettaa mahdollisimman hiljaisesti tasolle 5, ilman kysymyksiä. Mikäli tämä hoituu, Arvidson lupaa Eljenalle syöpähoidot tasolla 2 seuraavaksi vuodeksi. John arpoo kertoisiko asiasta vaimolleen, mutta päättää jättää kertomatta.

Johnin tavoite on selvä, paketti paikasta A paikkaan B ja tyttären hoito kuntoon.