Surumielinen, lakoninen farssi kertoo miehestä ja suksista.

Maailma on suuri, todella suuri – meitä ihmisiä on miljardeja ja jokaisella on tarinansa. Toisaalta, maailma on myöskin pieni: ei ota paljon ihmisen nousta hetkeksi toistaan korkeammalle. Alaskin kyllä tullaan, uskoi sitä tai ei.

1900-luvun lopun Suomi elää muutoksen aikaa, niin sanottua jälkimodernia murrosta. Tämä tarkoittaa, että kaikki hajoaa, mutta emme vain tiedä vielä että miten. Ihminen voi vain luottaa perinteisiin, kunnes ne pettävät. Pettävätkö sankarit ensin vai viimeisenä - pettävätkö sankarit lainkaan, sen kertoo vain aika.

Vuosi 1990 on joulukuussaan ja Matti Nykänen on juuri epäonnistunut maailmancupin osakilpailussa Thunder Bayssa: kova harjoittelu ja ryyppääminen ovat vieneet kunnon, nikamien kuluminen ja selkäkivut tekevät kisakunnon ylläpitämisestä lähes mahdotonta. Quo vadis, Matti - mitä nyt? Moni haluaa tietää, mitä mäkihypyn maailmaa koko 80-luvun dominoinut sankari tekisi loppuelämällään…

Matti Ensio Nykänen (s. 1963), nelinkertainen mäkihypyn olympiavoittaja. Kaikki se, mitä hänestä ehkä tulisi myöhemmin, on pelaamisemme aiheena ja mahdollisuuksien maailma on hänelle avoinna. Nykänen ei näin kolmenkympin korvilla ihmeemmin asiaa ajattele, mutta ei hän tarkoituksella elämäänsä ruvelle aja - tavoitteena on tietenkin elää hyvin ja kunnialla näin mäkiuran jälkeenkin. Sen pitäisi olla helppoa, useimmat puurtavat elämänsä mitan saavuttamatta sitä minkä Matti on saavuttanut. Sankarina ja hienona ihmisenä Matti tietenkin pystyy mihin hyvänsä, ja vientiä riittää - on jo kyselty iskelmälaulajaksikin ennen kuin hyppyura on edes ohitse.

Haasteet Matin elämään tulevat toki osin suomalaisen arjen julmuudesta, mutta osansa asiassa on myös muilla ihmisillä. Oletko kyyninen toimittaja, joka seuraa Mattia ja rohkaisee häntä tyhmyyksiin? Oletko vaimo, joka ei saata hyväksyä miestä, joka on kuin pikkulapsi? Oletko vanha ystävä, joka tuomitsee? Kuka oletkin, Matille olet lähes varmasti vihollinen.