Feministinen draama Fin de sièclen boheemissa Pariisissa.

1800-luvun lopulla Pariisi on taiteen ja kulttuurin maailmanpääkaupunki. Oli kyse sitten kaunotaiteista tai kabareesta, muodista tai Eiffelin tornin kaltaisesta modernista arkkitehtuurista, Pariisin maine periytyy tältä ajalta.

Modernisaatio on täydessä käynnissä kolmannen tasavallan Ranskassa: kirkkoa ja valtiota erotetaan toisistaan, rautateitä rakennetaan, sosialismi kukoistaa ja yhteiskuntaa kauan hallinneet konservatiiviset voimat heikkenevät. Kadulla ja työpaikoilla siirrytään nykyaikaiseen elämänmenoon, mutta kodeissa pysytään tutussa ja turvallisessa: naiset pyykkäävät, keittävät ja hoitavat lapsia, kun miehet tuovat leivän taloon.

Teema: Naisen rooli, taiteilijuus, aikuistuminen, ajankuva

Simone on 16-vuotias, vanhempiensa ainoa lapsi. Hän on kuuluisan taidemaalari Jacques Percheronin tytär, mikä näkyy arjessa ennen kaikkea perheen avarassa kodissa Montmartessa; Jacques omistaa koko talon, jonka alakerta on vuokrattu toimistoiksi ja yläkerta muodostaa taiteilijan omintakeisen loft-henkisen näkemyksen yhdistetystä kodista ja ateljeesta.

Simonen äiti on melkoinen seinäruusu, mikä seikka häiritsee Simonea, joka hyvin ymmärtää äitinsä kyvyttömyyden sanoa talon isännälle vastaan pienimmässäkään asiassa. Isä on herra Percheronien taloudessa, ja silloin kun isä työskentelee, naisväen kuuluu pysytellä keittiönurkkauksessa tai muuten poissa luonnonvalon tieltä.

Jacques on impressionisti, mutta hän maalaa lähinnä ateljeessaan, asetelmia, muotokuvia ja mallitutkielmia. Ennenaikaan Jacques'n alastonmallit kulkivat säännöllisesti kodissa, jotkut olivat Simonen varhaisimpia ystäviä. Viime vuonna isä on kuitenkin hylännyt muut mallit, sillä hän on löytänyt vanhojen päiviensä muusan - oman tyttärensä.

Simonea hävettää hirmuisesti olla isälleen mallina, mutta Jacques vakuuttaa hänen omaavan täydellisen vartalon tähän sinänsä yksinkertaiseen tehtävään, eikä hän halua maalata ketään muuta. Kun isän taiteilijakaverit käyvät kylässä, Simone pelkää tavata näitä, etteivät he tunnistaisi häntä isän uusista töistä. Kiitoksia ne kuulemma keräävät, paremmin kuin aikoihin.

Simonella itselläänkin on taiteellisia taipumuksia, mutta Percheronien taloudessa tällä ei ole väliä, sillä Jacques pitää ajatusta naisten koulutuksesta ja työssäkäynnistä itsessään hupsuna. Ei hän toisaalta halua naittaakaan tytärtään kellekään, nyt kun on vihdoin huomannut tämän olemassaolon. Aika näyttää.

Vaikka talossa ei juuri käy muita vieraita, Simonella on ystävä alakerran lehtitoimituksessa, jossa jöötä pitää poikkeuksellisesti nainen, Caroline Kauffmann. Caroline on feministi ja suffragetti, ja lehti on /Combat féministe/, sosialistis-feministinen aikakauslehti. Caroline rohkaisee Simonea seuraamaan unelmiaan, ja Simone uskookin, että voisi päästä piikomaan vanhemman naisen huusholliin, jos uskaltaa joskus karata kotoa.