Selviytymistarina yhteistyön vaikeudesta.

Maailmanloppu on täällä! Kaikista mahdollisista syistä, jotka sen olisivat voineet aiheuttaa, lopulta valikoituivat elävät kuolleet. Valtaosa ihmisistä on sairastunut ja vaeltaa pitkin katuja zombeina.

Sattuman kautta joukko ihmisiä on välttänyt tämän kohtalon toistaiseksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että he olisivat turvassa. Elävien kuolleiden purema saattaisi hyvin tartuttaa heidät ja vaikka ei tartuttaisikaan, ovat zombiet lihaa syöviä kannibaaleja.

Selviytyjät ovat ajautuneet toimistorakennukseen ja varmistaneet ettei sisällä ole ketään. Ovet on lukittu ja ikkunat varmistettu. He eivät ole kuitenkaan jääneet huomaamatta kadulla liikkuvilta zombieilta, vaan paikan julkisivua vasten on alkanut kerääntymään niitä. Toistaiseksi ovet ja ikkunat ovat kestäneet, mutta on vain ajan kysymys milloin ovi tai ikkuna antaa periksi. Takahuoneessa olevat hahmot joutuvat miettimään seuraavaa liikettään.

Jokaisella selviytyjällä on oma painolastinsa ja kohde minne haluaisi mennä. Kukaan ei kuitenkaan selviä yksin ja osa ei edes muiden avustuksella.

Neljäkymppisestä Sandra Flockhartista ei ennen maailmanloppua juuri kukaan sanonut mitään pahaa. Itse asiassa harva oli sanonut yhtään mitään. Kolmen lapsen kotiäitinä ja väkivaltaisen miehen puolisona hänellä ei ollut juurikaan tuttavia, ystävistä puhumattakaan. Mutta ystäviä Sandra ei tarvinnutkaan, sillä hänelle riittivät lapset. He ovat hänelle kaikki kaikessa. Hän oli valmis uhraamaan koko elämänsä, kunhan hänen lapsensa saisivat paremman alun elämäänsä kuin minkä hän oli saanut.

Hänen aviomiehensä Hank ei ollut hääppöinen mies, aina pulloon päin suuntautuneena. Mutta muitakaan Sandralla ei ollut. Sinäkin kohtalokkaana päivänä Hank oli ollut liian juovuksissa lähteäkseen käymään kaupassa, joten Sandra joutui toimeen tavalliseen tapaan. Hank jäi vahtimaan lapsia tai pikemminkin lapset vahtimaan isäänsä.

Maailmanloppu oli kuitenkin keskeyttänyt kaiken ja sattumuksien kautta Sandra oli ajautunut täysin tuntemattomien ihmisten seuraan. Hänen ainoa päämääränsä oli palata kotiin ja sen tavoitteen tiellä olevat eivät voisi häntä estää. Olivatpa kyseessä sitten elävät kuolleet tai toiset selviytyjät, mikään ei pysäyttäisi häntä…