Toimintadraamaa Afrikassa 1980-luvun action-elokuvien hengessä.

Keski-Afrikkalaisessa Beneenin pikkuvaltiossa on eletty tasaisia aikoja jo parikymmentä vuotta. Siirtomaavalta kukistui viimein 80-luvulla, kun presidentti Oluwafemi Itri joukkoineen ja kansansuosioineen kaatoi vanhan hallinnon. Sen jälkeen maasta onkin kantautunut vain harvoja ja ristiriitaisia raportteja. Ainoita maailmalle välittyviä kuvia ovat presidentin järjestämät, prameat juhlallisuudet ja paraatit. Diktatuurissa elävä maa on suljettu, joskin se käy jonkin verran kauppaa ulkovaltojen kanssa sekä avoimesti, että salassa.

Pienemmän piirin tietoisuudessa ovat kaikki ne huhut raakuuksista, köyhyydestä ja presidentin voodoo-mahdista, samoin kuin armeijan tekemistä vallankaappausyrityksistä. Näitä ihmisiä on kuitenkin jonkinlainen joukko.

Koska Beneenissä ei ole merkittäviä luonnonrikkauksia ja koska maa on verrattain pieni, on se jäänyt vaille suurempaa suurvaltojen huomiota. Näin ollen se on saanut jatkaa elämistään suhteellisen eristyneenä muista.

Martti on eläkkeelle vetäytynyt palkkasotilas Kurikasta. Orpopoika ajautui ongelmallisen nuoruuden kautta armeijaan, josta ulos lennettyään hän siirtyi kansainvälisille kentille, ensin rivisotilaaksi mutta älykkyytensä ja häikäilemättömyytensä vuoksi hän yleni nopeasti ja pääsi johtamaan arveluttavampia sotilasoperaatioita mustassa Afrikassa.

Hänen merkittävin operaationsa oli Oluwafemi Itrin järjestämän vallankaappauksen tukeminen 80-luvulla. Tuleva presidentti oli hänen ystävänsä ja asetoverinsa, joka halusi lopettaa siirtomaaherrojen vallan kotimaassaan. Niinpä miehet rakensivat yhdessä suunnitelman jonka onnistuneen toteutuksen seurauksena Oluwafemista tuli presidentti, ja Martin rahahuolet loppuelämän osalta oli käsitelty.

Siirrytään 25 vuotta ajassa eteenpäin, Martti asustelee kotikonnuillaan Kurikassa, mitä nyt matkustelee paljon ja pitää yhteyttä ulkomaalaisiin tuttuihinsa. Presidentti Oluwafemi on poikkeus, hän on pikemminkin kuin arpi tai haamusärky tämän viidenkymmenen paremmalle puolelle päässeen sotilaan muistoissa. Hän on ehtinyt jo hankkia vaimon ja erota. Liitosta syntynyt tytär on parikymppinen ja pitää isäänsä enemmän yhteyttä kun ex-vaimo.

Sinä talvena Martti kärsi oudoista päänsäryistä, mutta perusjääränä ei mennyt lääkäriin kovinkaan varhain. Lopullinen diagnoosi oli karu, aivokasvain jota ei voi leikata. Lääkärien ennusteena elinaikaa noin vuosi, kunnollista toimintakykyä jokunen kuukausi vahvoilla kipulääkkeillä. Martti ei ajatellut lähteä tästä maailmasta sairaalassa vihannekseksi muuttuneena. Kaikille sodan hänelle tuottamille arville hän ei voinut mitään, mutta jotain hän voisi tehdä. Hän saattoi Oluwafemin presidentiksi, ehkäpä hän voisi ottaa diktaattorin mukaansa viimeiselle matkalleen - ja auttaa samalla monia köyhiä ihmisiä.