Pulp-henkinen supersankaritaru.

Vuosi 1915 laskeutuu mailleen ja Suuri Sota on saavuttanut aallonpohjansa: keisarillisen Saksan joukot ovat onnistuneet valloittamaan koko pohjoisen Ranskan, mutta liittoutuneet Ranskan, Belgian ja Ison-Britannian armeijat ovat pysäyttäneet saksalaisten etenemisen sinnikkyyden ja poteroiden voimin. Läntinen sota on juuttunut asemiinsa, kun molempien osapuolten kyky puolustaa ylittää vihollisen kyvyn hyökätä.

Muutoksen merkit ovat kuitenkin ilmassa, asemasota ei tulisi kestämään ikuisesti: saksalaiset joukot ovat alkaneet käyttää uutta, tuhoisaa asetta, kloriinikaasua. Haagin sopimus kieltää yksiselitteisesti taistelukaasujen käytön, mutta ase on liian väkevä unohdettavaksi, kun juoksuhaudat tyhjenevät kilometrien matkalta ja haudan hiljaisuus laskeutuu kaasuhyökkäyksen jälkeen. Vain odotusten pessimistisyys esti saksalaisia voittamasta sotaa välittömästi.

Pian englantilaiset tuottavat kuitenkin suuria määriä omaa kloriiniaan, ja ranskalaiset tuovat juoksuhautoihin fosgeenin, todellisen taistelukaasun joka on näkymätön ja hidasvaikutteinen tappaja. Molemmat osapuolet kiiruhtavat luomaan vielä kauheampia aineita.

Asemasodan arkea rytmittävä odotus ja tykistökeskitykset käyvät miesten hermoille. Outoja tarinoita kerrotaan, makaaberit hahmot liikkuvat. Yötaivaalla kuuluvat äänet johtuvat petturista, brittikonetta lentävä mies laskeutuu pimeydestä huolimatta linjojen taa, kuin lentävä mies näkisi pimeydessä. Öisin bunkkereihin kaikkien vartijoiden ohi livahtaa “Kauhu”, naisenhahmoinen aave joka jättää jälkeensä vain vuoteisiinsa kuolleita sotilaita. Paholaiset liikkuvat maan päällä, vaativat sotilailta yhä enemmän. Ajan, paikan ja ihmisyyden vääristyessä, asemasodan kietoutuessa yhä elottomammaksi, yhä kipeämmäksi sykkyräksi, vain harvat ja uljaimmat kykenevät ylipäätään liikkumaan, toimimaan ja tekemään päätöksiä.

Teema: Morbidin kauhun ja sokaisevan sankaruuden ihmisvihamielinen maailma

Kun Jaswanin ruhtinaskunnan radza Raghunath Singh kuoli vuonna 1897, maa liitettiin brittiläisen siirtomaahallinnon Bengalin residenssiin, sillä radza Singhin ainokainen poikalapsi Lakshman oli kadonnut, jättäen ruhtinaskunnan ilman siirtomaahallinnon hyväksymää perillistä. Tämä oli ajan tapa, brittikuvernööri Elgin ei jättänyt käyttämättä tilaisuutta lopettaa itsenäistä ruhtinaskuntaa syvällä intialaisen imperiumin takamailla.

Samaan aikaan syvällä Bengalin viidakoissa päättyi nimettömän, suvuttoman orpopojan lapsuus, kun hänen adoptiovanhempansa, karhuemo jota hän kutsui vain huudolla “Graur”, kuoli pistoolin luodista. Nuori, uhkarohkea lentäjä oli tehnyt pakkolaskun viidakkoon ja harkitsemattomuuttaan ärsyttänyt Graurin kimppuunsa. Orpopoika ei tulisi koskaan unohtamaan tätä “Lentävää Miestä” joka riisti häneltä ja hänen karhuveljeltään heidän emonsa.

Kodak oli paras veli jota kahdesti orpoutunut poika saattaisi toivoa. He tekivät kaiken yhdessä. Kodak oli mitä lempein kumppani, joka salli pojan ratsastaa selässään ja poimi hedelmiä tämän kanssa; vain suurin hätä sai Kodakin pinnan katkeamaan - ne olivat niitä Kodak-hetkiä, joista ei puhuttu jälkeenpäin pojan ja karhun pohtiessa tulevaisuuttaan kuutamolla.

Tämä kaikki tapahtui kuitenkin kauan sitten ja kaukana täältä, sillä nyt Artois'n ja Sommen juoksuhaudoissa tunnetaan vain sota, ja sota tuntee “Kaasunaamion”, salaperäisen hahmon jonka kerrotaan osallistuvan taisteluihin milloin missäkin, koko rintaman pituudelta. Hän on taruolento, vaeltava aave jonka kerrotaan ratsastavan valtavalla petoeläimellä, kantavan radiota jonka antenni on keihäs, käyttävän outoa tsekkiläistä kaasunaamiota ja sotivan meidän puolellamme ja meitä vastaan.

Kaasunaamion sanotaan vihaavan sotaa, ja vihaavan taistelukaasuja. Hänen sanotaan tuhonneen brittiläisiä kaasuvarastoja Loosissa ja auttaneen haavoittuneita Ypresissä. Sodan molemmilla puolilla on upseereita, jotka pitävät häntä ystävänään, ja sotilaita jotka ovat hänelle henkensä velkaa; ei-kenenkään-maa on hänen kotimaansa. Silti kukaan ei tiedä, mitä hän oikein haluaa; lieneekö tietää itsekään, onko edes vaihtoehtoa, vai onko hän samalla tavoin tämän jähmettyneen kuvan vanki kuin me kaikki muutkin.