Eroottinen draamatrilleri nuorista aikuisuuden kynnyksellä.

Susirajan takana aukeaa Suomi sellaisena kuin se on: töissä tai työtönnä, perjantaina baariin, lätkää telkkarista ja joskus kuin pilven lomasta tilaisuus tehdä jotakin oikeaa, niitä asioita jotka määrittävät sinut ihmisenä. He jotka seuraavat unelmiaan lähtivät pois, ja jäljelle jäimme vain me - tavalliset ihmiset.

Perus-Suomi, jossa ihmiset myös haluavat. Mitä tahdot, mitä /todella/ tahdot? Onko sillä väliä, kuka täällä voi valita mitä on ja mitä tekee? Se on pelko, se on kauhistus, ja mitä vanhemmaksi käymme, sitä kamalampaa on nähdä sama eksistentiaalinen haava lastemme silmissä. Aivan kuten sinä ja minä, hekään eivät tiedä mitä haluavat, tiedä mitä ovat, tiedä mihin ovat menossa. Me olemme vastauksia toisillemme, vastauksia joita emme halua kuulla.

Ota vaikkapa queer, kuka sitä ymmärtää? Sinä et ymmärrä sitä, minä en ymmärrä sitä - olemme liian vanhoja. Mutta miten kukaan ymmärtää, jos emme voi opettaa ja näyttää esimerkkiä. Tiedätkö miksi erilaiset nuoret menestyvät huonommin koulussa, katoavat omasta elämästään, /kuolevat/?

Teema: Aikuiseksi kasvaminen; ihminen seksuaalisena eläimenä; seksin kulttuurilliset normit.

Simo on 17-vuotias lukiolainen, jolla pitäisi olla kaikki hyvin, mutta yksi asia vaivaa - median ja tapakulttuurin tarjoamat seksuaaliset mallit eivät vaan istu. Välillä se vaivaa niin, että tuntuu kuin kyse olisi heräämisestä ulkopuolisuuteen, joka määrittää koko elämän.

Netti on tietenkin vinkunut viime vuosina, kun Simo on eritellyt tuntemuksiaan ja tutustunut maailmaan. Ehkä lapsuuskokemuksista johtuu, että Simo inhoaa syvästi karkeaa machoilua ja koululla kukkivaa huorittelukulttuuria. Hän ajattelee olevansa ehkä transvestiitti, mutta salaa pukeutumiseen, peilille poseeraamiseen ja verkkofoorumien lukemiseen se itsetuntemus rajoittuu tällä hetkellä.

Porno kiihottaa, mutta myös pelottaa - pornografian kulttuurissa on paljon vihaa ja alistamista, ja Simo samaistuu herkästi. Kaikki maailmassa opettaa seksin olevan ihanan syyllisyyden ja antautumisen aihe. Koko asian ajatteleminen ahdistaa sekoittuessaan aikuistuvan nuoren tarpeeseen olla arvollinen, tarpeellinen ja haluttu.

Simo ei tiedä onko hän transvestiitti, transseksuaali, homo vai mikä. Varmasti lähipiirissä on ihmisiä, jotka haluaisivat päättää hänen puolestaan. Voikohan tässä maassa puhua edes vanhemmilleen tällaisista asioista?

Tänä kesänä tapahtuu ratkaisuja. Mitä ne ovatkaan, niistä seurannee syyllisyyttä, hämmennystä ja häpeää - ja se on halpa hinta, jos lasku jää siihen. Ehkä olisi parempi olla tekemättä mitään, sillä elämä on vaara.