Mikään mitä omistamme ei ole lopulta meidän.

Minna on kummastunut. Hänen kotiinsa on koko vuoden ajan pyrkinyt sinnikäs muurahaisyhteiskunta. Mikään ei ole auttanut, ei hyvä asuntohygienia eikä muurahaisansat. Hetken saattoi olla rauhallista, mutta sitten joka paikka oli täynnä muurahaisia lattiasta kattoon.

Muuttaminen tuntuu ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta ratkaista ongelma, mutta se ei ole helppoa opiskelijalle. Lopulta hänen perheensä auttoi, ja hän löysi uuden kämpän keskustasta.

Kaikki vaikutti olevan hyvin, kunnes Minna huomasi katsoa vaatekaappiinsa. Siellä vilisti jälleen muurahaisia. Tulivatko hyönteiset Minnan mukana, vai seurasivatko ne häntä jotenkin? Tässä vaiheessa Minna ei enää osaa sanoa.

Pian tämän jälkeen muurahaisongelma levisi myös muihinkin kerrostalon asuntoihin. Kun tilanne oli jatkunut kaksi viikkoa, taloyhtiön kokouksessa päätettiin kutsua myrkyttäjä. Tämä kävi kerrostalon kerrokset yksi kerrallaan läpi, kunnes katosi myrkyttäessään varastoja.

Nyt Minna on palannut jälleen asuntoonsa. Hän kantoi ulos roskasäkillisen kuolleita muurahaisia. Öisin hän kuulee outoa rapinaa ja sydämessään hän tietää että muurahaiset ovat taas täällä.

Yöpöydän valossa Minna näkee muurahaisen, joka heiluttelee kiivaasti tuntosarviaan.

– Miksi vahingoitat pesää vaikka haluamme olla vain seurassasi? Minna kuuli mielessään.

Hän ei tiedä onko muurahaismyrkyttäjän myrkyt vaikuttaneet häneen, mutta hän uskoo myös, että muurahainen oikeasti puhuu. Eikä hän osaa keksiä vastausta tälle.

Genre: mysteeri, kauhu, avant-garde

Minna on 22-vuotias sairaanhoitajaopiskelija, joka tasapainoilee opintojen ja iltavuorojen välillä vanhainkodissa. Vapaa-ajallaan hän käy lenkillä ja maalaa akvarelleja rauhoittuakseen. Nykyään Minna stressaa helposti ja pelkää vastoinkäymisiä. Hän ei ole koskaan kokenut mitään tätä kokemusta vastaavaa, mutta muistaa lapsena leikkineensä metsässä olevansa muurahaispesän kuningatar.