Mainiot Marion Veljekset
Farssi 1970-luvun Italiassa.
1970-luku oli Italialle sekasortoista aikaa: niin kutsuttuina “lyijyvuosina” maata koettelivat sekä oikeistolaiset että vasemmistolaiset terroriorganisaatiot. Vasemmistolaiset punaiset prikaatit pyrkivät irrottamaan maan NATO:sta, kun taas “Uusi Järjestys” ja muut samankaltaiset fasistiset organisaatiot vastustivat kommunisteja ja ajoivat fasistisen puolueen uutta laillistamista. Kaikki äärijärjestöt pyrkivät tavoitteisiinsa salamurhien ja terrori-iskujen kautta.
Kolmas leimallisesti italialainen terroriorganisaation tyyppi oli tietenkin järjestäytynyt rikollisuus: Camorra, 'Ndrangheta, Sacra Corona Unita ja Cosa Nostra jatkavat ajatonta peliään italialaisen saappaan lestissä. Verrattuna pohjoisen Euroopan uneliaaseen porvaristoon ja kuivaan, kylmään sotaan, italialaiset tekivät omaan jäljittelemättömään tyyliinsä politiikasta, yrittäjyydestä ja jopa uskonnosta sellaisen spagetin, jota ei ole toivoakaan setviä ilman sitä pitempikärkistä haarukkaa!
Napoli on “Kahden Sisilian” muinainen pääkaupunki ja Italian kolmanneksi suurin metropoli. Se on jalkapalloklubi S.S.C. Napolin fanien temmellyskenttä, Camorran gangsterien lypsylehmä, yksi maailman vanhimmista kaupungeista, kitaran ja pizzan syntysija, Sophia Lorenin kotikaupunki. Ah, bella Napoli, come ti amo! Bellezza strada, grazia donne, gusto della cibo! <putoaa tuoliltaan>
Teema: Hyväntuulinen farssi. Poliittisen vakaumuksen trivialiteetti perustavan inhimillisyyden rinnalla. Suunnitelmien katoaminen napolilaisen arkisen elämänmenon sekasorrossa.
Grains
- Vakavat voimat saavat nenilleen
- Kaikki päätyy vääjäämättä kaaokseen
- Loppu hyvin, kaikki hyvin
Mario Mario, oikeamielinen sankari
Mario Mario ja veljensä Luigi Mario ovat amerikanitalialaisia putkimiehiä New Yorkin Brooklynistä. Sotkeuduttuaan mafian liiketoimiin urhoollinen kaksikko kieltäytyi vaikenemasta vääryyksistä. Todistettuaan suuressa oikeudenkäynnissä veljekset pakenivat todistajansuojeluohjelman turviin ja menettivät sukunimensä.
Nyt Mario ja Luigi ovat tulleet vanhaan maailmaan, kauniiseen Napoliin, josta äidinäiti aina tarinoi, aikeenaan aloittaa uusi elämä Italiassa, johon mafian kylmä koura ei taatusti koskaan yltäisi. Kyllä, Mario ei oikeasti tiedä, että mistä maasta mafia on kotoisin - eikä hän osaa italiaakaan (toisin kuin Luigi), huolimatta puhevikaa lähentelevästä korostuksestaan. Huoli on kuitenkin turha, sillä Marion veljekset ovat ahkeria työntekijöitä ja taidokkaita putkimiehiä maassa, joka on äskettäin päässyt juoksevan veden makuun. “Mainiot Marion Velj.” -putkifirma ei voi kuin menestyä Napolissa!
Mario on sisimmässään traaginen hahmo, sillä valinta nousta mafiaa vastaan menetti hänelle hänen elämänsä rakkauden: Pauline, naapurin tyttö Brooklynistä, jäi New Yorkiin veljesten kadotessa maan alle. Mario jaksaa kuitenkin hymyillä, sillä hän on luonnostaan ikuinen optimisti. Eiköhän kaikki käänny vielä parhain päin.
| Traits | |
|---|---|
| 3 | Rohkea Mariolla on leijonan sydän. |
| 2 | Onnekas Elämän hölmöläisille onni hymyilee. |
| 2 | Veli Luigi Luigi ja Mario ovat sydänystäviä. |
| 1 | Putkimies Mario on erinomainen putkimies. |
| Burdens | |
|---|---|
| 1 | Tietämättömyys Italiasta Mario tuntee vain Pikku-Italian. |
| 1 | Puhevika Italialaisten on välillä vähän vaikeaa ymmärtää Mariota. |
| 1 | Särkynyt sydän Muisto Paulinesta kaihertaa. |
Discussion
Pelasimme tätä Petterin ja kumppanien kanssa viime kesänä. Tämä oli erityisen jännittävää jo siksikin, että “Mainiot Marion veljekset” oli ensimmäinen vähän kokeellisempi Entropiaan kirjoitettu skenaario, joten olen saanut kuulla useampaan otteeseen, että se on liian outo pelattavaksi. Käytännössä se toimi kuitenkin vallan mainiosti.
Pelaajahahmoja olivat Marion lisäksi hänen vanha heilansa Pauline, hyväntahtoinen napolilainen poliisisetä ja paikallinen pappi/fasistiterroristi, jolla oli katalia suunnitelmia napolilaisten turmioksi. Kuten tällaiselta optimistiselta farssilta (Monty Python -elokuvan tyylinen tarina siis, jos farssi ei käsitteenä ole tuttu) voi odottaa, kaikki päättyi lopussa onnellisesti, siinä määrin että fasistiterroristikin teki parannuksen ja auttoi Mario Mariota lopussa katalaa mafiapäällikkö Bowseria vastaan. Juoni oli, kuten farssilta saattaa odottaa, hiukka toissijainen ja itsessään kiemurteleva, mutta pääasiaksi siinä nousi Paulinen yritys löytää Mario Mario Napolista: Pauline oli nimittäin synnyttänyt lapsen Mariolle, eikä voinut tätä myöten hyväksyä miehen pakoa Italiaan.
Käytännön vinkkinä voisin suositella, että tämän tyylisen skenaarion pelaamisessa auttaa, jos pelaajat kiinnittävät huomiota hahmojensa habitukseen ja tapaan, jolla nämä ovat vuorovaikutuksessa keskenään; dialogin olisi suotavaa olla nokkelaa ja luonteikasta, eli hahmojen on hyvä höpötellä keskenään koko ajan kaikenlaista. Peliämme kantoi käytännössä paljon esimerkiksi kyläpoliisin höveli luonne ja Marion ja Luigin sketsi, jossa Luigi puhuu kaksikon puolesta ja Mario lähinnä vain laukoo tärähtäneitä iskulauseita (“It's-a-me, Mario!”). Putkimiehen työstä puhuttiin yllättävänkin paljon, siitä saa veisteltyä kaikenlaista sketsiä.