Kauhufantasiaa lihanhimon tuolta puolen.

Antakaa kun kerron, tämä on maailmankaikkeuden tosi luonto: lukemattomia Ykseyden emanaatioita, varjojen varjojen varjoja, kerrostuen kuin lehdet syksyisin paksuina, häiriintymättöminä mattoina. Vanhenevat maailmantasot, hitaasti mädäntyen, saavuttaen hapettoman staasin jossa kaikki pysähtyy.

Me olemme nuoria. Todellisuutemme on nuori, nuori ja ohut. Rajat ovat paksut ja kovat. Nopea, elinvoimainen, kyllä, mutta myös ohut, tietämätön. Alemmat todellisuudet ovat vanhoja ja yhteen pakkautuneita, muuttumattomia. Me kutsumme sitä helvetiksi.

Labyrintti, ja sen keskellä tutkimaton Jumala, Leviatan. Ajattomassa abstraktiossaan, muuttumattomassa rangaistuksessaan Hän lepää, Järjestyksen mitta ja merkki.

Aikanamme etuoikeus palvella Hänen tahtoaan, Leviatanin tahtoa, kuuluu Loven sääntökunnan kenobiiteille; he ovat ihmisiä ja paholaisia, integraalisen lihan tutkimusmatkaajia, nautinnon ja tuskan mestareita. Okkultti kirjallisuus kutsuu heitä lihan Hierofanteiksi, sillä heille on suotu tuoda anova Leviatanin ymmärrykseen.

Maan päällä tiedetään Vain vähän Loven säännön sanomattomasta opista, sillä sääntökunnan luostari sijaitsee Labyrintin syvyyksissä, siellä missä varjot kohtaavat; vain harvoin kenobiitit kulkevat maan päällä, vain kun kutsu käy yhden liittyä monen joukkoon. Kerran kuolevaisia, nyt he ovat niitä paholaisia joita toiset typeryydessään kutsuvat. Aikanaan ihmisiä, mutta Loven sääntö harjoittaa ihmislihaa, se asettaa kehon ja mielen muodon. Kenobiitti löytää sen kokemuksen äärilaidan jota janoaa, ja murtautuu sen lävitse nautinnon ja tuskan tuolle puolen.

Frank Cotton on onnekas hulttio, vaatimattomista oloista ponnistanut rahvaanomainen keinottelija. Frank teki omaisuutensa nuorena ja on siitä lähtien tuhlannut vuosiaan ammentaen elämän tarjoamia nautintoja, juoden jokaisen maljan katkeria pohjia myöten. Frank on nihilistinen libertiini joka välittää vain omasta nautinnostaan, mutta hienostuneena häntä ei voi millään muotoa pitää; seksi ja kuviteltu valta muiden ihmisten yli ovat hänen suurimmat nautintonsa. Nyt ikä alkaa jo painaa leimaansa keski-ikäiseen mieheen, mutta enemmän Frankia ahdistaa elämän tyhjyys: hän on kokenut kaiken, mistä osaa haaveilla, eikä horisontissa enää ole mitään uutta ja kiihottavaa.

Kenties tästä miehestä piirtyy osuva kuva jos toteamme, että hän itse pitää yhtenä herkullisimmista saavutuksistaan salaista suhdettaan Juliaan, veljensä Roryn huikentelevaiseen puolisoon. Julia nauttii Frankin eläimellisyydestä; Frank nauttii ylemmyydentunteesta, jota valta veljen avioliiton yli hänelle suo. Silti, jopa tämä vuosia kestänyt salainen peli on alkanut maistua rutiinilta Frankille, eikä siitä luopuminen ollut vaikeaa kun hän löysi jotakin parempaa.

Seksuaalisen mielikuvituksensa ehtyessä Frank on hankkinut käsiinsä erityisen koriste-esineen, “Valituksen asetelmaksi” kutsutun 1700-luvun lopulta periytyvän lelun. Ranskalaisen käsityöläismestari Philip LeMarchandin ylelliset pulmakuutiot olivat maineikkaita aatelisväen virikkeitä, joiden joukossa Valituksen asetelma ei ole millään muotoa laajalti tunnettu: mustassa, kiiltäväpintaisessa ja koristeettomassa kuutiossa on lähes mahdotonta erottaa, kuinka ovelalla tavalla se rakentuu toisiinsa lomittuvista osista jotka taitava ratkaisija saattaisi kyetä nykimään toistensa ohitse ja purkamaan palasiksi.

Valituksen asetelman merkitys Frank Cottonille on hänen toiveitaan elähdyttävä tarina kuution taustalla: L'Islen herttuan kerrotaan teettäneen kuution, jonka purkaminen toimii samalla monimutkaisena rituaalina, joka avaa portaalin maailmojen välillä. Frankin lähteet uskovat LeMarchandin kuution avaavan reitin lihallisen nautinnon paratiisiin, joka vie hänen kokemuksensa kokonaan uudelle tasolle.

Frank on nyt palannut kotiin ulkomaille suuntautuneelta hankintamatkaltaan, valmiina keskittymään LeMarchandin hienovaraiseen haasteeseen. Hän valmistelee alttaria, lahjoja Loven hierofanteille jotka uskoo uniensa pornotähtien kaltaisiksi hahmoiksi. Frank tuskin ymmärtää voimia, joiden kanssa leikkii, eikä hän millään muotoa tiedosta kuinka vähän nautinto ja tuska eroavat toisistaan kenobiiteille, joiden luostarin kellot soivat maailmojen välisen portin auetessa. Heille kaikki on yhtä lihan integraatiossa.