Sydänkeskiajan Englannissa legendat ja historialliset henkilöt kohtaavat.

On vuosi 1194 ja Rikhard I, myöhemmin Leijonamieleksikin kutsuttu Englannin kuningas on palannut kotimaahansa Keski-Euroopassa vankeudessa viettämänsä ajan jälkeen. Hän on armahtanut itseään vastaan vehkeilleen veljensä Juhanan ja tämän aateliset kätyrit aivan kuin uppiniskaiset lapset.

Kansa, etenkin Saksilainen maalaisväestö, on kärsinyt aatelisten hallinnon aikana. Näiden keskuudesta on noussut sankari Robin Hood, taistelemaan normanniherroja ja heidän mielivaltaansa vastaan. Vaikka Juhana ja hänen apulaisensa Nottinghamin sheriffi Robert De Rainault ovat tehneet kaikkensa, eivät he ole onnistuneet kukistamaan lainsuojatonta joukkoineen.

Rikhardin tulo muuttaa kuitenkin kaiken. Hän armahtaa myös lainsuojattomat ja ottaa Robinin siipiensä suojaan kuin pojan. Aateliset voivat vain kihistä kiukusta ja katsoa kuninkaan rakentamaa näytelmää. Kuningas ottaa Robinin mukaansa kiertueelleen pitkin Englantia ja hetken kuluttua on vaikea sanoa kumman kansansuosio on suurempi, kuninkaan vai Robinin.

Kaikkialla mihin Rikhard menee, hän polkee ihmisiä alas ja pönkittää omaa valtaansa. Samalla hän kerää rahaa kovalla kädellä ja siellä missä hän on käynyt, ammottavat aarrekammiot tyhjyyttään.

Richardin käsissä kärsii myös tavallinen rahvas, mutta on kyseenalaista, suuntaako se koskaan suuttumustaan kuningasta kohtaan.

Kuningasta kiinnostaa vain saada rahaa jatkaakseen sotaansa vierailla mailla. Hänen sanojensa mukaan ”Englannissa on kylmä ja sataa aina”.

Rikhard Leijonamieli oli oman aikansa sankari, ja sellaiseksi hänet yleensä kuvataan kirjallisuudessa. Hänen väkivaltaisuutensa, turhamaisuutensa ja itsekkyytensä unohdetaan usein. Rikhardin intohimona oli sodankäynti; englantilaiset rahoittivat hänen sota- ja ristiretkensä. Rikhard I vietti kymmenvuotisesta valtakaudestaan Englannissa vain viisi kuukautta. Hän ei myöskään koskaan oppinut puhumaan englantia, vaan puhui äidinkielinään oksitaania ja ranskaa.