Uuden ajan Loa

Hopea-ajan tyylinen supersankaritarina 1970-luvun New Yorkista.

New York on maailman suurin kaupunki, ja varmasti tuttu kaikille. Jotain on kuitenkin tapahtumassa metropolille, joka ei koskaan nuku - uusi aika on ilmassa, uudet ajatukset ovat alkaneet levitä nuorison keskuudessa, joka ei hyväksy vanhempiensa maailmaa. Ajatukset rasismista, seksismistä, seksistä, perheestä, huumeista ovat kaikki murroksessa vesimiehen ajan aamunkoitteessa.

Dramaattisimmin uusi aika näyttäytyy “supersankarien” uutena tulemisena. Moderni supersankari ei hiippaile varjoisilla kujilla, eikä moderni roisto ole silkka jengipäällikkö; näillä ihmisillä on /supervoimia/ jotka ylittävät mahdollisen rajat ja /aatteita/, jotka ajavat ihmisen äärimmäisiin tekoihin, jopa silkkaan terrorismiin. Raja sankarin ja roiston välillä on vielä selkeä, mutta tuntuu että kuka hyvänsä voi ylittää sen - kumpaan hyvänsä suuntaan - kun oikea pakkorako osuu kohdalle.

Supervoimaisten sankarien ja roistojen alkuperä on hämärän peitossa, mutta yhteistä heille on animistinen teema - käytännössä kaikki värikkäät supersankarit ja katalat roistot omaksuvat eläimistä ja luonnonvoimista inspiroituneen alter egon. Monen kohdalla näyttää siltä, että sankari /saa/ voimansa identifikaatiostaan tiettyyn eläimeen, vaikka kuinka symbolisella tasolla. Toisten voimien taustalla on tieteelle käsittämättömiä laboratorio-onnettomuuksia tai inspiroitunutta tiedettä, mutta jostakin käsittämättömästä syystä lopputuloksena tuntuu lähes aina olevan eläinkunnan inspiroima super-identiteetti. Tämä heraldinen eläin ei ole usein edes järin uljas ja uhkaava, vaan leijonien ja susien rinnalla näkee hämähäkkejä, kenguruita, sammakoita, rottia… Harvat poikkeukset animistisesta säännöstä ovat joko vanhan koulun mysteerimiehiä, tai vääristyneitä toteemeita seuraaviä mielipuolia.

Se, mitä itse kukin voimillaan tekee, on yksilöllistä, mutta moderni New York on nyt näyttämö jatkuvalle, ilmaiselle, vaaralliselle vapaapainille ja draamalle jolle ei näy minkäänlaista loppua kun sankarit ja roistot eri puolilta maailmaa kokoontuvat selvittelemään välejään Isoon Omenaan. Esimerkkejä? Vanha mies kehittää levitaatiovaljaat ja nousee taivaalle; nuori mies myy itsensä koekaniiniksi rikolliselle tiedemiehelle; maahanmuuttaja todistaa heimonsa toteemin voiman koko maailmalle; lääketieteellinen tutkimus ajaa tiedemiehen peruuttamattomaan virheeseen. Tarinoita on lukemattomia, eivätkä kaikki niistä koskaan päädy uutisia janoavan kadunmiehen silmiin, huolimatta vimmasta jolla kaupungin media vastaa kysyntään.

Teema: Sankaruus, rikollisuus, vesimiehen ajan New York, Stan Leen Hämähäkkimies

Fisk on New Yorkin rikollisen alamaailman itseoikeutettu hallitsija, Isopomo jonka siunauksella kaikki organisaatiot toimivat kaupungissa. Jopa mafia ja Hydra (toisen maailmansodan aikaan New Yorkiin pesiytynyt natsiorganisaatio) maksavat siivunsa Isopomolle vastineena oikeudestaan toimia New Yorkissa. Kuten odottaa sopii, jatkuva kamppailu asemansa turvaamiseksi on tuonut Fiskille paljon vaikutusvaltaa kaupungin politiikassa ja liike-elämässä, oman pilvenpiirtäjän tukikohdaksi ja maineen paholaisena itsenään lainvalvojien silmissä.

Nuori Wilson Fisk ajautui rikollisuuden pariin pelottavan fyysisen väkevyytensä vuoksi, mutta sumopainijamaisen fysiikan takana oli alusta asti terävä, säälimätön mieli; Fisk petti isäntänsä, Don Rigoleton, ja taisteli tiensä koko kaupungin hallitsijaksi, hajottaen mafiaperheiden komission ja päättäen italialaisten ylivallan New Yorkin järjestäytyneessä rikollisuudessa.

Isopomon ominaisuudessa Fisk puolustaa New Yorkin vallitsevia rakenteita ja pyrkii tiukentamaan otettaan kaupungista, jo siksikin että pysähtyminen on kuolema hänen ammatissaan. Tämä uusi supersankarien sukupolvi uhkaa Fiskin imperiumia, eikä ainoastaan lukuisten pikkurikollisia hätyyttelevien sankarien kautta, vaan myös aatteellisesti, rohkaisemalla kansalaisaktivismia ja arjen vastarintaa. Fisk vastaa valvomalla ja hallinnoimalla, kilpailuttaen superrikollisia ja värväten parhaat suoraan palvelukseensa.

Sanottakoon, että Isopomo ei itse ilmennä animistisia merkkejä (värikästä katunimeään lukuun ottamatta), mutta hän on hirvittävän iso ja odottamattoman lihaksikas, vielä keski-iässäkin pelottava vastus kelle hyvänsä. On myös syytä olettaa, että hän on tietämättään supervoimainen: elämänsä tärkeissä asioissa, kun se on henkilökohtaista, Fisk on osoittanut hirvittävää väkevyyttä ja kestävyyttä, voimaa joka murskaa betonia ja ei pysähdy luoteihin.

Mikä todella ajaa tällaista miestä elämässä? Kukaan ei tiedä, mutta lähimmäs Isopomoa päässeet alaiset ovat todenneet hänet sekä oikeudenmukaiseksi että säälimättömäksi, pitkävihaiseksi ja itsekeskeiseksi. Ainoa pehmeä kohta Fiskin elämässä on hänen puolisonsa Vanessa, joka on antanut rikollispäällikölle pojan, Richardin, ja jonka täytyy myös rakastaa miestään, sillä niin syvästi Vanessa inhoaa ja pelkää Wilsonin ammattia.