Hedelmät kulhossa 2: Granaattiomenoiden paluu

Kirjoittaja haluaa kiittää Hedelmät kulhossa -skenaarion kirjoittanutta Eero Tuovista. Se oli uniikki pelikokemus.

Taiteilija Jacques Percheronin tytär Simone on kasvanut aikuiseksi. Hän on lähtenyt opiskelemaan etsien omaa boheemista tietään maailmassa. Opiskelukämpäksi on valikoitunut kuuden ihmisen ullakolle rakennettu soluasunto. Siellä on pienenpienet huoneet ja paperinohuet seinät. Paikasta tekee ahtaamman erityisesti se, että asunnossa tuntuu olevan joka vuorokaudenaikaan enemmän vieraita kuin asukkaita. Simone tuo kotiinsa kirpeitä omenia, joiden makuun on tykästynyt. Ne löytävät paikkansa hedelmäkulhosta. Löytyykö Simonen paikka maailmasta yhtä helposti?

Tämä ei kuitenkaan ole vain tarina itsensä löytämisestä ja aikuistumisesta. Tämä on tarina hedelmäkulhosta, joka todistaa tämän kaiken elämän. Hedelmäkulho on elämän passiivinen todistaja.

Teema: Passiivinen tapahtumien todistaminen, symbolinen tunnelmankuvaus

Koska skenaarion grainit ovat vaikeasti yhdistettävissä tapahtumiin, skenaariossa on vapaaehtoinen lisäasetelma. Graineja on tarjolla aluksi tuplasti enemmän, mutta heittojen tarkasteluvaiheessa niistä voi hyötykäyttää vain puolet. Nämä on valittava listasta ylhäältä alaspäin (kunnes/jos) tarkastaja löytää tilanteeseen sopivat grainit. Listan järjestys sekoitetaan tarkastuksen jälkeen satunnaiseksi. Tämä kuvaa Simonen nuoruuden ailahtelevuutta.

Hedelmäkulho sijaitsee ulko-oven ja sängyn välissä, pienen lipaston päällä. Se on laakea, läpikuultavaa vihreää lasia. Hedelmäkulhosta on tullut Percheronien perinne-esine, joka on nyt siirtynyt isältä tyttärelle. Se on omistajalleen tärkeä sidos vanhaan. Mutta kestävätkö esineet kaikkia maailman muutoksia?