Etanamaailma

Kaikki orgaaninen on lopulta etanoiden ruokaa.

Pienet kotilot napsahtelivat jalkojen alla pahiten. Isommat olivat tarpeeksi vahvoja kestääkseen askeleen painon. Ulkona olevat suurimmillaan olivat ihmisenkokoisia. Pienimmät vain tahmasivat kiveystä litistyessään. Lapioin kotiloita ämpäreihin, jotka kaadoin kottikärryyn. Keräsimme niitä ruuaksi, jota söimme päivittäin. Luukun toisella puolella olevat suuremmat etanat aistivat raadot, mutta ne eivät päässeet luukusta sisään.

Pelkäsin, että kuvun rakenteet hajoaisivat etanoiden painosta. Sitä ei kuitenkaan ollut suunniteltu kestämään etanoita. Kun kuvut oli rakennettu, naiivisti ajateltiin, että kuvut tyhjennettäisiin päivittäin. Jatkuvasta siivouksesta oli ollut kuitenkin pakko luopua jo heti ensimmäisten kuukausien aikana. Etanat lisääntyivät yksinkertaisesti liian nopeasti.

Kuvusta näki ulos vain kerran vuodessa, puhdistuksen päivänä, jolloin koko dome puhdistettiin raadoista. Valtuutetut valittelivat, että sekään siivous ei ollut järkevää, etanat kapusivat tyhjälle pinnalle heti siivoamisen jälkeen.

Etanoita oli yksinkertaisesti loputtomasti. Isommat söivät pienempiä, pienemmät isompien raatoja ja mitään muuta elävää ei kuvun ulkopuolella enää ollut. Ihmiskunta oli vetäytynyt kupukaupunkeihin.

Antennin tuhoutumisen jälkeen meillä ei ollut ollut yhteyttä ulkomaailmaan lainkaan. Muita kupukaupunkeja varmasti vielä oli, mutta niihin pääseminen oli mahdotonta.

Silva halusi kanssani naimisiin. Hän haikaili jälkikasvua. Minä en ollut yhtään innostunut. Ei sillä, että vastustin Silvaa, hän oli kelpo kumppani siinä missä muutkin. Pidin vain lasten saantia turhana. Lisääntymisprojekti johti yhä pienempiin ihmismääriin ja millainen elämä ylipäätänsä odotti lapsia? He tulisivat viettämään elämänsä lapioiden etanoita päivästä toiseen.

Genre: dystopia, maailmanlopun jälkeinen maailma

Lavia on teini, joka on syntynyt ja kasvanut kupukaupungissa. Hän ei muista aikaa, jolloin etanat olivat vain satunnainen haittalaji puutarhassa tai edes taisteluiden vuosia, jolloin etanat valloittivat maan.

Hän ei näe päämäärää nykyisessä elämässään vaan haaveilee taukoamatta. Onko hänen haaveilleen tilaa maailmassa?