Perustuu Petri Hiltusen luomaan Praedor-sarjakuvaan, sekä Ville Vuorelan tekemään samannimiseen roolipeliin.
HUOM: Tämä skenaario on epävirallista fanimateriaalia. Vaikka allaoleva pohjaa käsitykseen, jonka olen saanut Jaconian tilanteesta velhokuninkaiden ajalla, ei tämä materiaali ole millään muotoa kaanonia.
Lisäksi: Jaconian fantasiamaailmassa velhot ovat tuhansia vuosia vanhoja, ja ihmiselle käsittämättömiä olentoja. Minun käsitykseni on, että mikäli haluatte pelata tätä tarinoiden alkuperäisen hengen mukaan, ette rakenna henkilödraamaa vaan kaukaa kuvattua, eeppistä taistelua mahtavien voimien välillä. Lähde-esimerkkeinä tällaisesta tyylistä käyvät vaikkapa J.R.R. Tolkienin Silmarillion tai eri mytologioiden ja uskontojen luomiskertomukset.
Hurjien panoksien valtapeliä muinaisessa Jaconiassa.
8000 vuotta oli kulunut siitä, kun velhokuninkaat pelastivat Jaconian villin magian kaikennielevältä tuholta. Siitä asti he olivat eläneet tuossa suojaamassaan maailman sirpaleessa ja seuranneet uusien ja yhä uusien sukupolvien kasvavan ja kuolevan alaisuudessaan. Koko tuon ajan he olivat rajoittaneet sitä, mikä pitää heidät hengissä ja on heidän olevaisuutensa ytimessä - magiaa. Vain oikeiden sukulinjojen vanhimmat saivat juotavakseen kuolemattomuuden eliksiiriä ja pääsivät jakamaan heidän todellisuutensa. Borvarian loisto oli kuitenkin ikuisesti mennyttä.
Mutta 8000 vuotta oli pitkä aika, jopa näille ikiaikaisille olennoille. Se vaikutti jokaiseen velhokuninkaaseen eri tavalla. Siinä missä velhokuninkaista suurin, Remus Thesioporus, kasvatti maagisia voimiaan ja kaunisti Tulathin kaupunkia, kävivät muut joko sotaa karanneita orjia vastaan tai keskittyivät elämän ja kuoleman salaisuuksiin. Oli kuitenkin yksi, joka ei koskaan päästänyt Borvariaa mielestään: Kirel Curarim.
Kirelin valtakunnassa, Warthissa, saattoi vielä nähdä häivähdyksen siitä millainen muinainen Borvaria oli loistossaan joskus ollut ja ajan kuluessa hänen pyrkimyksensä autenttisuuteen vain kasvoivat. Tämä sai usein velhojen neuvoston (velhosukujen viisi vanhinta sukupolvea) ja muut velhokuninkaat levottomiksi. He muistivat tuhon joka Borvariaa oli kohdannut ja tavan kuinka se tuho oli aikaan saatu.
Pelko osoittautui aiheelliseksi. Kirel Curarim julisti viimein palauttavansa Borvarian loiston Jaconiaan. Sen myötä kuolemattomuuden eliksiiriä jaettaisiin Warthissa kaikille sen asukkaille. Mikä tulisi olemaan Jaconian kohtalo?
Kirel Curarimia pidetään toiseksi mahtavimpana kaikista kuudesta velhokuninkaasta. Hän halveksii Jaconian yhteiskuntaa; oli huutava vääryys että hänen kaltaisensa joutuivat rajoittamaan mahtiaan ja kestämään kuolevaisten ja vähä-älyisten alamaisten temppuilua. Niinpä hän koki tehtäväkseen kaiken sen palauttamisen, minkä oli joutunut jättämään kauan sitten taakseen.
Kirel aavistaa, että jollain tavalla kaiken avaimena ovat demonit. Nuo siunatut olennot, jotka pystyvät liikkumaan eri ulottuvuuksien välillä ilman että menettävät olemuksensa. Samalla tavoin kuin kuolemattomuuden eliksiiri vapautti pikkuhiljaa velhon alhaisesta ihmisyydestä, oli tuolla jossain avain joka vapauttaisi heidät ulottuvuuksien sekoittumisen vääristävästä vaikutuksesta. Ja hän oli ainoa, joka sen voisi löytää.
| Traits | |
|---|---|
| 3 | Velhokuningas Kirel on tuhansia vuosia vanha. Hänen mahtinsa on kuolevaisten käsityskyvyn yläpuolella. |
| 2 | Hallitsija Kirel hallitsee Warthin kuningaskuntaa yksinvaltiaan otteella. |
| 2 | Innovaattori Kirel on valmis erikoisiinkin ratkaisuihin päästäkseen päämääräänsä. |
| 1 | Motivoitunut Kirelillä on päämäärä, jota varten hän on valmis taistelemaan. |
| 1 | Suosio Kirelin päätös poistaa magian rajoitukset on antanut hänelle paljon suosiota. Muualta maailmasta virtaa väkeä hänen valtakuntansa rajoille. |
| Burdens | |
|---|---|
| 1 | Radikaali Kirelin päätä ei käännetä. Hän on valmis menemään vaikka katkeraan loppuun saakka. |
| 1 | Vihollisia Toiset velhokuninkaat ja velhojen neuvosto pelkäävät, että hänen toimintansa asettaa koko Jaconian suureen vaaraan. |